Skip to main content

Näyttöön perustuva terveydenhuolto

Näyttöön perustuvassa terveydenhuollossa (NPTH) toimintaa ohjaa luotettavaksi arvioitu, tiivistetty ja ajantasainen tutkittu tieto eli näyttö. Tavoitteena on, että terveydenhuollon käytännöt ja toimintatavat ovat vaikuttavia, potilaille ja asiakkaille (jatkossa asiakas) merkityksellisiä sekä käyttökelpoisia ja tarkoituksenmukaisia, jolloin niillä voidaan saavuttaa toivottuja hoitotuloksia. NPTH:n velvoite perustuu terveydenhuollon ammattihenkilöstöä sitovaan lainsäädäntöön1-3 ja eettisiin ohjeisiin4.

Kuviossa 1 on kuvattu NPTH:n eri vaiheet JBI:n mallin5 mukaisesti.

Toteutuakseen näyttöön perustuva terveydenhuolto edellyttää moniammatillista yhteistyötä, eri asiantuntijoiden roolien ja tehtävien tunnistamista (käyttäen esim. FinAME-mallia) sekä seuraavien vaiheiden toteutumista5, 6:

1.  Tiedon- ja kehittämistarpeiden tunnistaminen: Väestön terveys ja hyvinvointi on näyttöön perustuvassa terveydenhuollossa sekä lähtökohta että tavoite. Seuraamalla ja arvioimalla terveydenhuollon käytäntöjä, toimintatapoja ja väestön hyvinvointia voidaan tunnistaa muutosta vaativia epäkohtia ja tiedon tarpeita.

2. Tutkimustiedon tuottaminen: Tutkijoiden tehtävänä on tuottaa tutkimustietoa väestön hyvinvoinnin sekä palveluiden ja terveydenhuollon käytäntöjen ja toimintatapojen kehittämisen pohjaksi.

3. Tutkimustiedon tiivistäminen näytöksi: Näyttöön perustuvien suositusten ja järjestelmällisten katsausten laatijat (esim. tutkijat ja asiantuntijat) käyvät järjestelmällisesti läpi tutkimuksilla tuotettua tietoa sekä kokoavat, arvioivat ja tiivistävät sitä näytöksi. Vahvinta näyttöä edustavat laadukkaat järjestelmälliset katsaukset ja luotettavaksi arvioituun tutkimusnäyttöön perustuvat kansalliset hoitosuositukset, kuten Hotus-hoitosuositukset® ja Käypä hoito -suositukset.

4. Näytön levittäminen ja käyttöön saattaminen: Näytön (esim. hoitosuositus) käytäntöön vieminen edellyttää, että se saatetaan terveydenhuollon ammattilaisten tietoon ja saataville. Esimerkiksi koulutukset, näytön integrointi päätöksentukeen ja ohjeistukset sen käyttöönottoon liittyen tuovat näytön ammattilaisten saataville ja tukevat sen käyttöönottoa.

5. Näytön käyttöönotto: Hoitotyön johtajat, hoitotyön asiantuntijatehtävissä ja kliinisessä hoitotyössä toimivat (esim. sairaanhoitajat ja lähihoitajat) hyödyntävät näyttöä kehittäessään näyttöön perustuvia käytäntöjä ja ottavat ne käyttöön toiminnassaan. Organisaatioissa tulee olla riittävät ja toimivat tukirakenteet näytön käyttöönottoon ja näyttöön perustuvien yhtenäisten käytäntöjen kehittämiseen.

Katso lisää: https://www.youtube.com/watch?v=kiZpAe7j6_Q

Vasta, kun näyttö on viety käytäntöön ja toiminta on sen mukaista, voidaan puhua näyttöön perustuvasta toiminnasta. Näyttöön perustuvan toiminnan (NPT) varmistaminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa prosessia, joka etenee seuraavasti:

  1. Nykykäytännössä tunnistetaan tarve kehittämiselle.
  2. Organisaatiossa tehdään suunnitelma käytännön yhtenäistämisestä näyttöön perustuen.
  3. Yhtenäinen käytäntö kehitetään ja otetaan käyttöön samalla varmistaen sen mukaisen toiminnan riittävät resurssit ja tuki henkilöstölle
  4. Käytäntöä, sen toteutumista ja tuloksia seurataan ja arvioidaan jatkuvasti.
  5. Arvioinnin tulosten perusteella palataan jälleen tarkastelemaan käytännön kehittämistarpeita.

NPT ohjaa tunnistamaan uusia ja samalla karsimaan vanhentuneita, turhia ja asiakkaille haittaa aiheuttavia käytäntöjä. NPT toteutuu hoitotyöntekijän kliinisessä päätöksenteossa hänen kohdatessaan ja hoitaessaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita.

Näytön käyttöönoton tueksi on kehitetty useita eri malleja, joista yksi on Hotuksen kehittämä Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen malli (FinYHKÄ).

Tutustu FinYHKÄ-malliin

Näyttöön perustuva toiminta näyttäytyy hoitotyön arjessa organisaatiossa yhteisesti sovittuina näyttöön perustuvina käytäntöinä. Nämä yhtenäiset näyttöön perustuvat käytännöt toimivat hoitotyön perustana, kun hoitotyöntekijä toimii ja tekee päätöksiä päivittäisessä työssään.

Lisäksi hoitotyöntekijän tulee asiakkaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa huomioida potilaan/asiakkaan yksilölliset tarpeet ja odotukset sekä kliiniseen asiantuntemukseensa perustuen hoitotilanne ja mahdolliset toimintaympäristön rajoitteet. Lopullinen päätöksenteko tehdään yhdessä asiakkaan kanssa huomioiden edellä mainitut tekijät niin, että asiakkaan kokonaistilanne ja käytettävissä olevat resurssit on huomioitu.  

Näyttöön perustuvan toiminnan vakiinnuttaminen

Erityisen suuri vastuu NPT:n vakiinnuttamisessa ja vakiintumisessa on hoitotyön johtajilla ja lähiesihenkilöillä. Näyttöön perustuvan toiminnan vakiinnuttaminen prosessi, joka edellyttää aktiivista ja tavoitteellista toiminnan seurantaa ja arviointia, sekä riittäviä resursseja ja organisaation tukirakenteita. 

Vakiinnuttamisen tarkoituksena on yhtenäisen käytännön kehittämisen ja käyttöönoton jälkeen saada aikaan pysyviä muutoksia päivittäiseen hoitotyöhön ja -käytäntöihin. NPT:n vakiintuminen on edellytys hoidon laadun ja potilasturvallisuuden toteutumiselle.

Lähteet:

  1. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8 §)
  2. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559
  3. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785
  4. ETENE 2001. Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. Saatavissa Etenen sivuilta.
  5. Jordan Z, Lockwood C, Aromataris E, Munn Z. 2016. The updated JBI model for evidence-based healthcare. The Joanna Briggs Institute.
  6. Tuomikoski A-M, Parisod H, Kotila J, Palomaa M, Suutarla A, Holopainen A. 2023. FinAME-asiantuntijuusmalli näyttöön perustuvan hoitotyön tukirakenteena. Tutkiva hoitotyö 21, 20-28.