Sairaanhoidon tutkimuslaitos Hotuksen edeltäjänä (1966–2005)

Tarve sairaanhoidon tutkimuksen kehittämiselle tunnistettiin Suomessa jo kauan ennen Hotuksen perustamista. Tunnistettu kansallinen tarve johti Sairaanhoitajien koulutussäätiön (SHKS) tutkimustoimikunnan perustamiseen vuonna 1962 ja Sairaanhoidon Tutkimuslaitoksen kannatusyhdistyksen perustamiseen vuonna 1965. Vuonna 1966 perustettiin ensimmäisenä Euroopassa Sairaanhoidon Tutkimuslaitos. Aikaisemmin perustetun kannatusyhdistyksen tehtävänä oli varmistaa Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen toimintaedellytykset (Academy of Finland 2003; Lauri 1990, Leminen 1995, Sorvettula 1995).

Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen perustamisasiakirjan allekirjoittajina olivat Sairaanhoitajien koulutussäätiö, Suomen sairaanhoitajainliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Yhteensä perustajajäsenissä oli 80 yhteisö- ja yksilöjäsentä. Sairaanhoitajien koulutussäätiö ja Suomen sairaanhoitajainliitto vastasivat alkuvaiheessa tutkimustoiminnan rahoittamisesta. Lisäksi tutkimustoimintaa rahoitettiin Suomen kulttuurirahaston, Raha-automaattiyhdistyksen ja Maailman terveysjärjestö WHO:n apurahoilla. (Sorvettula 1995.)

”Runsaiden sairaanhoitoon sairaanhoitajatyönä sisältyvien kysymysten aiheuttama paine kasvoi ammatissa toimivien sairaanhoitajien keskuudessa valtakunnassa niin suureksi, että jotain oli tehtävä. Perustettiin Sairaanhoidon Tutkimuslaitos!” (Leminen 1995, s. 29)

Aktiivista tutkimus-, koulutus- ja kehittämistyötä Suomessa ja kansainvälisesti

Sairaanhoidon Tutkimuslaitoksen tehtäviksi määriteltiin sairaan- ja terveydenhoidon tieteellinen tutkimus, tutkijoiden kouluttaminen sekä julkaisutoiminta. Tutkimuslaitoksen toiminta laajeni ja monipuolistui vuodesta 1975 lähtien sen saatua valtion rahoituksen. Valtionavustuksen lisäksi toimintaa rahoittivat edelleen Suomen sairaanhoitajainliitto ja Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Toimintaa tukivat myös Terveydenhuoltoalan opettajat, Työterveyshoitajat ja Ylihoitajayhdistys. Toimintansa aikana tutkimuslaitos tuki ja koulutti useita väitöskirjan tekijöitä (mm. Sirkka Lauri, Hertta Kalkas) ja tutkijoita (mm. Sirkka Sinkkonen), ja julkaisi tutkimussarjassaan heidän tutkimuksiaan. (Lauri 1990.)

Vuonna 1993 kannatusyhdistys aloitti alueellisten tutkimusasemien perustamisen. Parhaimmillaan Sairaanhoidon tutkimuslaitoksella oli vuonna 1995 seitsemän itsenäisesti toimivaa tutkimusasemaa eri puolilla Suomea (Harjavalta, Espoo, Lahti, Joensuu, Mikkeli, Turku ja Hämeenlinna). Niistä Mikkelin tutkimusasema jatkoi jonkin aikaa toimintaansa myös myöhemmin perustettavan Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) kanssa. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen aktiivisesta kansallisesta ja kansainvälisestä toiminnasta kertovat lukuisat tutkimukset, kehittämisprojektit, koulutustilaisuudet ja konferenssit. Sairaanhoidon Tutkimuslaitos teki myös aktiivista ja pitkäaikaista kansainvälistä yhteistyötä Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa muun muassa Hoitotyön keskipitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelman sekä ’Terveyttä kaikille’ -ohjelman edistämiseksi.

Akateeminen koulutus käynnistyy

Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen ja sen kannatusyhdistyksen aikana käynnistettiin useiden eri tahojen (ml. Sairaanhoidon tutkimuslaitos) vaikuttamisen ansiosta ensin hallinnollisen koulutuksen suorittaneille mahdollisuus terveydenhuollon kandidaattikoulutukseen Kuopion korkeakoulussa (vuonna 1979 pääaineen nimenä aluksi terveyden- ja sairaanhoito) (Lauri 1990, Leminen 1995, Tikka 2007). Akateeminen koulutus käynnistyi nopeasti 1980-luvulla muissakin korkeakouluissa, jolloin aloitettiin myös akateeminen sairaanhoidon opettajakoulutus ja vuonna 1993 hoitotyön asiantuntijakoulutus. 1980-luvun puolivälissä koulutuksen pääaineeksi vahvistettiin hoitotiede. Vuonna 1997 annettiin asetus terveystieteiden tutkinnosta, minkä mukaan terveystieteiden kandidaatti tarkoitti välitutkintoa ja terveystieteiden maisteri vastasi aikaisempaa terveydenhuollon kandidaattitutkintoa. Tutkinnon pääaineena saattoi olla hoitotieteen ohella muun muassa terveyshallintotiede tai kansanterveystiede.

Akateemisen koulutuksen ja etenkin akateemisen jatkotutkintoon johtavan koulutuksen käynnistyttyä vilkastui myös tutkimustoiminta (Academy of Finland 2003, Tikka 2007). Tällä kehityksellä on ollut iso merkitys näyttöön perustuvan hoitotyön kehittymiselle Suomessa ja myöhemmälle tarpeelle perustaa Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus).

Toiminta lakkautetaan toimintaedellytysten heikentyessä

Sairaanhoidon Tutkimuslaitoksen ja sen yhteydessä toimineen WHO:n hoitotyön yhteistyökeskuksen toiminnan alkuvaiheessa päärahoittajia olivat Suomen sairaanhoitajaliitto, Opetusministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Lääkintöhallitus ja Raha-automaattiyhdistys. Koska valtion taloudellinen tuki perustui harkinnanvaraiseen rahoitukseen, käytiin 1980- ja 1990-luvuilla useita neuvotteluita ministeriöiden, ammattiliittojen ja Sairaanhoitajien koulutussäätiön kanssa siitä, miten valtionavustusta voitaisiin lisätä ja löytää rahoituslähteitä rahoittamaan toimintaa, sekä mikä taho ottaisi jatkossa Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen toiminnan vastuulleen, jos sen toiminnalle ei saada riittävää rahoitusta.

Valtionavustuksen päättymisen jälkeen Suomen Sairaanhoitajaliitto tuki Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen toimintaa taloudellisesti. Valtion rahoituksen lopettamiseen vaikutti osittain terveydenhuollon kandidaattitutkinnon käynnistyminen silloisissa korkeakouluissa. Samalla hoitotyön akateemisen koulutuksen, tutkimusmenetelmien kehittämisen ja uuden tiedon tuottamisen vastuu siirtyi yliopistoihin.

Taloudellisten toimintaedellytysten heikennettyä 1990-luvulla yhdistys luopui palkatusta henkilöstöstä (vuonna 1992) ja toimintaa jatkettiin vapaaehtoistyönä. Lopulta kannatusyhdistyksen vuosikokouksessa vuonna 2004 päätettiin yhdistyksen purkautumisesta. Vuosikokouksessa esiteltiin myös suunnitelma toiminnan uudelleen organisoinnista myöhemmin perustettavassa säätiössä. Päätös yhdistyksen purkautumisesta vahvistettiin kevään 2005 vuosikokouksessa.

Lähteet:

1. Academy of Finland. 2003. Nursing and caring sciences. Evaluation report. Publications of the Academy of Finland 12/03. Painopörssi Oy, Helsinki.
2. Lauri S. 1990. The history of nursing research in Finland. International Journal of Nursing Studies 27(2), 169-173.
3. Leminen A. 1995. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen merkitys hoitotieteen keittymisprosessissa. Teoksessa: Mölsä A. Hoitotyön tutkimuksen hyväksi 30 vuotta. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen julkaisuja Nro 1, Helsinki, s. 27–36.
4. Sorvettula M. 1995. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen kannatusyhdistyksen 30 vuotta. Teoksessa: Mölsä A. Hoitotyön tutkimuksen hyväksi 30 vuotta. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen julkaisuja Nro 1, Helsinki, s. 4–26.
5. Tikka J. 2007. Ylihoitajattarista terveystieteiden akateemisiksi. 90 vuotta hyvän hoidon ja ammatin hyväksi. Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry, Helsinki.

Kiitos tietojen kokoamisesta:

Holopainen Arja, Pelkonen Marjaana ja Kyngäs Helvi