Kirjoittajana: Heidi Parisod – kirjoittajaesittely blogin lopussa
Hoitotyöllä on keskeinen merkitys sote-palveluiden vaikuttavuudelle. Siitä huolimatta hoitotyön laadun näkökulma jää yhteiskunnallisessa keskustelussa vähäiseksi, kun tarkastellaan sote-palveluiden vaikuttavuuden kehittämistä. Viittaukset hoitotyöhön tässä yhteydessä kohdentuvat lähinnä siihen, mitä hoitotyöstä voisi ja tulisi jättää pois tai mitä hoitotyössä voitaisiin korvata teknologialla. Vaikka tätäkin tarkastelua tarvitaan, tulee samanaikaisesti kiinnittää huomiota siihen, miten laadukkaan hoitotyön toteutumista voidaan edelleen kehittää. Tätä potentiaalia sote-palveluiden vaikuttavuuden kehittämisessä tulee hyödyntää täysimääräisesti.
Laadulla hyötyä kansalaisille ja sote-järjestelmälle
Hoitotyöntekijät edustavat suurinta ammattiryhmää sote-alalla ja heidän työnsä on korvaamaton osa sote-palveluita. Mahdollistamalla ja tukemalla laadukkaan, näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumista voidaan lisätä sote-palveluiden vaikuttavuutta, tuottaa kansalaisille terveyshyötyä ja hyvinvointia sekä säästää sote-kustannuksissa.
Tarkastellaan esimerkiksi painehaavojen hoitoa. Painehaavoista arvioidaan Suomessa aiheutuvan jopa satojen miljoonien eurojen vuosittaiset kustannukset, ja ennen kaikkea ne aiheuttavat kärsimystä potilaille. Samalla tiedetään, että merkittävä osa painehaavoista olisi ennaltaehkäistävissä hoitotyön käytännöillä, joiden kustannukset ovat vain murto-osa painehaavojen hoidon kustannuksista.
Toinen esimerkki pitkäaikaissairauksien hoidosta. Pitkäaikaissairauksissa hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa ratkaisevaa on pitkäaikaissairautta sairastavan aktiivisuus omahoitonsa toteuttamisessa. Tiedämme myös sen, että mikään suurikaan määrä määrättyjä lääkkeitä ei auta, jos niitä ei oteta, tai jos ne otetaan väärin. Hoitotyöntekijöiden toteuttamalla omahoidon ohjauksella vahvistetaan asiakkaan minäpystyvyyttä ja vahvistetaan hänen omahoitovalmiuksiaan. Siten, jos pitkäaikaissairautta sairastava saa ymmärrettävää ja yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaa omahoidon ohjausta, voi sillä olla ratkaiseva merkitys omahoidon ja lääkehoidon toteutumiseen, elintapojen muutokseen sekä sitä kautta paremman hoitotasapainon saavuttamiseen. Hoitotyöntekijät ovatkin avainhenkilöitä ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä – ja tämä tuo taas säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin.
Miten saamme hoitotyön potentiaalin käyttöön täysmääräisesti?
Laadukkaan hoitotyön toteutumista tulee tukea monin eri tavoin. Riittävä hoitotyön ja sen kehittämistoiminnan resurssointi on tässä avainasemassa. Kehittämistoimintaa ja hoitotyön käytäntöjen kriittistä arviointia suhteessa ajantasaiseen näyttöön tarvitaan, sillä ”näin on aina tehty” -ajattelutapa toimii harvoin eikä myöskään täytä lakisääteistä terveydenhuollon näyttöön perustuvuuden vaatimusta. Kuinka hoitotyön kehittämistoimintaa ja sitä kautta laadukkaan, näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumista voitaisiin siten riittävän resurssoinnin ohella edistää?
Kansalliset hoitosuositukset, kuten Hotus-hoitosuositukset, tarjoavat luotettavan, näyttöön perustuvan kivijalan kehittämistyölle ja vaikuttavuuden edistämiselle. Ne varmistavat sen, että pyörää ei tarvitse eri alueilla keksiä aina uudelleen, kun hoitotyön käytäntöjä kehitetään kansallisiin hoitosuosituksiin perustuen. Lisäksi kansalliset hoitosuositukset varmistavat sitä, että hoidon perusteet ovat yhtenäiset toimitaan missä päin Suomea tahansa. Siten ne vähentävät hoitotyön käytäntöjen perusteetonta vaihtelua ja turvaavat yhdenvertaisen hoidon toteutumista. Tämän kivijalan vahvistamista tulee jatkaa edelleen sekä tukea suositusten käyttöönottoa hyvinvointialueilla.
Tieteellisen tutkimustiedon ohella on keskeistä, että seuraamme kansallisesti hoitotyön käytäntöjen toteutumista, niiden laatua ja niillä saavutettavia tuloksia sekä näissä havaittavia kehittämistarpeita. Nykyinen terveydenhuollon laadun seuranta painottuu Suomessa diagnoosikohtaisiin hoidon lopputuloksiin sekä erilaisten käyntien ja suoritteiden määrän seurantaan. Tällä hetkellä kansallisista laaturekistereistä puuttuu hoitotyösensitiivinen tieto, jolloin rekisteritietoa suoraan hoitotyön laadusta ja vaikuttavuudesta ei ole saatavissa. Tätä puutetta on erinomaisesti paikannut hoitotyön kansallinen vertaiskehittämisen Hoiverke-verkosto. Tarvitsemme kuitenkin laaja-alaista ja järjestelmällistä hoitotyön laadun ja vaikuttavuuden seurantaa, ja siten hoitotyösensitiivisen tiedon saamista osaksi kansallisia laaturekistereitä.
Toinen keskeinen puute nykyisessä laatutiedossa on se, että laadun seuranta painottuu hoidon lopputulosten arviointiin. Siten esimerkiksi, jos seuraamme painehaavojen esiintyvyyttä ja havaitsemme siinä kasvua, se ei vielä kerro meille, miksi näin tapahtuu. Tarvitsisimme siis myös järjestelmällisesti kerättyä tietoa itse hoitotyön käytäntöjen laadusta ja toteutumisesta. Tämänkaltaisen tiedon avulla voisimme seurata, toteutuuko hoitotyö kansallisten hoitosuositusten ja näyttöön perustuvien yhtenäisten käytäntöjen mukaisesti, sekä tunnistaa, miten toimintaa tulisi muuttaa. Näin pystyisimme nykyistä nopeampaan ja proaktiivisempaan vaikuttavuuden kehittämiseen jälkikäteen tehtävän salapoliisityön sijaan.
Nostetaan yhdessä hoitotyön laatu kehittämisen keskiöön
Väitän, että meillä on edelleen kehittämisen varaa suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuuden kehittämisessä. Hoitotyötä ei tule nähdä kulueränä, vaan keskeisenä osana sosiaali- ja terveydenhuollon laadun ja vaikuttavuuden ydintä. Haastan siten meitä kaikkia pohtimaan, millaisia edistysaskelia voimme ottaa laadukkaan hoitotyön toteutumisen edistämisessä, sekä nostamaan hoitotyön laatu näkyväksi ja keskeiselle paikalle sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuuden edelleen kehittämisessä.
Näitä kysymyksiä ja näkökulmia nostin esille myös Kansallisessa vaikuttavuusseminaarissa 4.9.2025.
Hotus-blogissa kirjoittajana:
Heidi Parisod on koulutukseltaan terveyden- ja sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori. Hän toimii johtajana ja tutkimusjohtajana Hotuksessa, joka edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla. Lisäksi Heidi johtaa sekä Suomen JBI yhteistyökeskusta että WHO:n hoitotyön yhteistyökeskusta, ja on keskeinen vaikuttaja laadukkaan, näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä.
Hänen työnsä ytimessä on hoitotieteellinen tutkimus ja sen soveltaminen käytäntöön.
Blogikuvitus: Shutterstock