Kirjoittajana: Professori Eija Paavilainen – kirjoittajaesittely blogin lopussa
Olen toiminut Hoitosuositusten koordinointiryhmä SUKOssa pitkään ja vuosien varrella päässyt seuraamaan Hotuksen kehittymistä yhä merkittävämmäksi näyttöön perustuvan toiminnan valtakunnalliseksi vastuutoimijaksi. Kehitys on ollut huimaa ja systemaattista. Hotus on kansainvälisesti hyvin verkostoitunut ja se on luonut kestävät näyttöön perustuvan toiminnan rakenteet myös Suomeen. Hotus-hoitosuositusten® tekeminen on yksi esimerkki tästä kehityksestä.
Alusta lähtien mukana ja seuraamassa, kuinka suositustyön rakenteet vahvistuivat
Olen kirjoittanut ja kahteen kertaan päivittänyt tutkimusryhmäni kanssa yhden ensimmäisistä Hotus-hoitosuosituksista. Sen aiheena on lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen, mikä on monitieteinen, kansainvälisesti merkityksellinen ja moniammatillista yhteistyötä vaativa kansanterveysongelma. Hoitotyön rooli ilmiön ja sen riskiolojen tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä on iso.
Kun aloitimme suosituksen tekemisen, ohjeet siihen olivat hyvin erilaiset ja paljon vähäisemmät kuin nykyisin. Ohjeet ovat tarkentuneet vuosien varrella ja vuonna 2025 päivitetty Käsikirja 4.0 on vahva perusta tekemiselle. Hotuksen tarjoama asiantunteva mentorointi pitää suosituksen tekijät fokuksessa, prosessin alusta loppuun. Suositustyöryhmät saavat myös koulutusta ja informaatikon apua enemmän kuin aiemmin.
Jo suunnitelmavaiheessa SUKO auttaa aiheen rajaamisessa ja tarkan fokuksen löytämisessä. Suositustyöryhmät kootaan yhdessä. Yhä useammin mukana on myös kokemusasiantuntijoita. Suosituslauseet muotoillaan konkreettisiksi ohjeistaviksi lauseiksi, jotta niistä olisi ammattilaisille mahdollisimman hyvä tuki. Suositusten implementointiin ja juurruttamiseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän huomiota ja sitä on systematisoitu. Useista suosituksista tehdään myös koko kansalle tarkoitettuja versioita, jotka auttavat meitä kaikkia ymmärtämään arjessa mukana olevia ja niiden hoitamiseen liittyviä asioita. Myös lasten kaltoinkohtelun tunnistamisesta on tulossa kansalaisille tarkoitettu versio.
Hotus-hoitosuositusten rooli ja määrä jatkavat vahvaa kasvuaan
Hotus-hoitosuosituksia on valmistunut runsaasti ja tekeillä olevien määrä lisääntyy koko ajan. Aiheiden tarjoaminen on vilkasta. On huomattu, että on erityisen tärkeää tunnistaa keskeiset hoitotyön ilmiöt, jotka tarvitsevat suositusta. Tätä varten Hotuksessa valmistellaan tiekarttaa, joka kokoaa nykyiset suositusaiheet yhteen ja osoittaa mistä aiheista suosituksia vielä puuttuu.
Hotus-hoitosuositusten merkitys hoitotyössä, terveydenhuollossa ja kaikissa sote-palveluissa on merkittävä. Niillä on tärkeä tehtävä myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen materiaaleina. Ne tunnetaan ja niitä käytetään koko ajan lisääntyvästi. Yhtenäisten, tutkimusnäyttöön perustuvien hoitokäytäntöjen juurruttaminen kattavasti kaikilla hyvinvointialueilla edistää paitsi väestön terveyttä ja hyvinvointia, myös lisää resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Voidaan keskittyä asioihin, joilla on merkitystä ja lopettaa hyödyttömiä toimintatapoja, jotka turhaan rasittavat terveydenhuoltoa. Hotuksen rooli tässä työssä on merkittävä.
Linkki: Hotus-hoitosuosituksiin®
Hotus-blogissa kirjoittajana:
Eija Paavilainen toimii hoitotieteen professorina Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa terveystieteiden yksikössä. Eija on toiminut puheenjohtajana vuonna 2022 julkaistussa Hotus‑hoitosuosituksessa Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskien tunnistaminen, sekä aiemmissa vuosina 2008 ja 2015 julkaistuissa versioissa. Lisäksi hän on pitkäaikainen jäsen Hotuksen Suositusten koordinointiryhmässä (SUKO).
Photo credit: Eija Paavilaisen on valokuvannut Jonne Renvall